Huh huh.. täällä on sairasteltu melkolailla koko viime viikko...

Ensin poika tuli kipeeksi, oksenteli ja tuli ripulille. Launantai yönä mies alotti kahden aikaan oksentelun, itse ajattelin aamulla ettei onneksi tarttunut minuun, mutta pyh.. samantien juoksu jalkaa vessaan, ripuli!

Äitini tuli poikaa hoitamaan, kunnes itse sai saman taudin, puolilta päivin soitin äidille taksin jotta pääsee kotiin ottamaan lääkkeensä (huono pumppu), taksi soitti hetken päästä että on soittanut äidilleni ambulanssin, äitini joudutta jonkunlaiseen shokkitilaan. Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin, äitini on edelleen sairaalassa mutta voi jo paremmin!

YÖK! Sunnuntai siinä sitten oksennettiin, ripuloitiin ja oltiin jäsenet kipeänä.

Eilen rupes jo tuntumaan paremmalta, aivan kamalaa.

Tänään on jo siivottukin urakalla :)

Lauantaina saatiin autokin myytyä, nyt pitää miestä hoputtaa että laittaa toisen harrastuspelistämme kuntoon jotten minä menetä kulkupeliäni miehen työssä käynteihin :D

Mutta palatakseni vielä tuohon sairasteluun, joskus naurattaa kuinka on nuorempana arvostanut aina vaan mammonaa ja kaikkea muuta "ylellisyyttä", näin "vanhemmalla" iällä sitä oppii arvostamaan terveyttä enemmän. Kyllä sitä toivoi monet kerrat sunnutaina, että voi kun olisi jo terve.